perjantai 7. joulukuuta 2012

Retromeininki


Sain ylipuhuttua siipan kantamaan sisälle uuden sohvakaluston: ihastuin nettikirppiksellä vanhoihin paloaseman taukohuoneen istuimiin. Siippa myönnytyksestään huolimatta risti sohvat jo kirkonpenkeiksi ja pakko kai se on tunnustaa, etteivät ne ehkä ole mukavimat mahdolliset ainakaan isolle ihmiselle: minä kääpiö otin ihan sujuvasti jo päiväunosetkin tuossa jouluvalojen loisteessa. :)

Minusta on huimaa, että noilla sohvillakin on tarina takanaan! Hankinta oli edullinen ja istuu olohuoneesemme kuin hattu päähän - esteettisyyden nimissä joskus voi vähän mukavuudestakin tinkiä! Väri on aavistuksen väärä ja ajatuksena minulla onkin verhoilla nuo uudelleen, tummanharmaalla tai mustalla, nykyisen ruskean sijaan. Mutta nyt kun nuo ovat tuossa, ei ruskeakaan tunnu niin pahalta (verhoilun villakangas sen sijaan tuntuu...).



Nuo ihanat sisustuslehtikoreina toimivat juomakorit ovat aidot ja vanhat: veljeni on niitä jemmannut aikoinaan ja mökiltä niitä löytönä löysin. Hyvin ne on aikanaan tehty: vaikka ovat yli neljäkymmentä vuotta olleet vajan takana sään pieksämänä, ovat edelleen aivan kunnossa - mitä nyt ihastuttavaa patinaa on pinta saanut!

Muutama noita on myös kanerville pyhitettynä etukuistilla.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kuvakirja


Kannan kirppikseltä kotiin aina kauniita kirjoja. Toki myös lukeminen on tärkeää, mutta nämä päätyvät useimmiten tuunattaviksi, tavalla tai toisella. "Sähkömekaniikan oppikirja" ei ole iltalukemista sieltä houkuttelevimmasta päästä, jos saan sanoa...
Viimeksi syntyi valokuvakehys.



Kuvassa allekirjoittanut mökkirannassamme kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Kirjan voi kääntää pystyynkin, sillä molemmissa kansissa on aukko valokuvalle. Käytin ensimmäistä kertaa washi-teippiä, koska en keksinyt muutakaan keinoa siistiä leikkuureunoja, mutta itse asiassa teippi sopikin tähän hyvin ja oli helppo kiinnittää.
Kannet ovat patinoituneet todella kauniisti! Tästä tuli hieno, eikös! Harmi, etten pidä tätä itse, vaan se on lähdössä joululahjaksi.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kaunotar kirpputorilla

Enkä se ole minä! :)



Tuo ihanainen kirjakaappi tarttui mukaan kirpputorin joulualesta. Kotona tutkailtiin tarkemmin, ja takaa löytynyt leima kertoi kaapin syntyneen Viipurissa Säiniön puujaloste Oy:n toimesta todennäköisesti joskus ennen sotia ja muuttaneen arvatenkin evakkokyydissä sieltä tänne meidän seuduille. Aikamoinen tarina!

Kaappi täytyy entisöidä, mutta kunnes se aika koittaa, saa se sulostuttaa olohuonetta. Nyt vain pitäisi päättää, mitä kaikkea sen hyllyille voisi laittaa, ihanasti esille!
 
Jos joku muuten tunnistaa kaapin päällä olevan vihreän vadin, olisin kommentista kiitollinen. Se on äitini peruja ja myöskin ihana. Maalaus on taiteilijasiskon ja osa kolmen sarjaa.